tiistai 31. heinäkuuta 2012

Nykymusiikin ulkoinen olemus


Täytyy sanoa, että nykymusiikissa löytyy vastaavanlaisia helmiä kuten ennenkin on löytynyt. Keskeinen ero on vain se, että nykymusiikin kirjossa, populaarimusiikin levitessä nopeasti internetin välityksellä, ei suuria lahjakkuuksia välttämättä huomata populaarikulttuurin informaatiovyöryn vallatessa mielemme. Nykyisin omavarainen musiikin tuottaminen on helpompaa, sillä tuottamiseen vaadittavat laitteet ovat kehittyneet ja ovat saatavilla tavallisen tallaajan käytettäviksi. Suomessa musiikin tuottaminen kuten muualla maailmassakin on tehokasta. Voidaan kuitenkin huomata, että suomalaisen musiikin levinneisyys kansainvälisesti on keskimääräisesti vähäistä. Musiikki itsessään on laadukasta, mikäli laadun kriteereinä pidetään esihypoteettisesti musiikin tasapainoisuutta dynamiikan ja harmonian suhteen, sekä tuotantolaatua verraten kansainväliseen populaarimusiikkiin ja sen kaavoihin. Miksi suomalaisen musiikin leviäminen on suhteellisen vähäistä? Olisiko ongelma kenties heikoissa markkinointitaktiikoissa, vai ennakkoluuloisesta pidättäytymisestä kansainvälisen menestyksen kynnyksellä?

Miksi edes analysoin menestymistä ja kaupallista musiikin tuotantoa, jonka ei oman näkökulmani mukaisesti pitäisi olla merkittävää musiikin saralla? Tehköön taiteilija taidetta ensisijaisesti itselleen.

Itse pyrin olemaan musiikin suhteen ennakkoluuloton, ja keskittymään musiikin kuuntelussa itsessään musiikkiin, enkä mahdollisiin ennakkokäsityksiä herättäviin konteksteihin, jotka käskevät meitä luokittelemaan musiikin tietyn tyylilajin edustajaksi. Olkoon genret vain kategorista harhaa. Kontekstit eivät saisi arvottaa teosta, joka riippumattomana kontekstistaan voi tarjota meille reaaliaikaisen elämyksen, mikäli uskallamme sukeltaa ennakkoluulottomasti sen ihmeelliseen maailmaan. Toisaalta nyt annoin olettaa, että musiikki johdattaisi aina ”ihmeelliseen” maailmaan. Ei suinkaan, kokemus on kovin todennäköisesti aina subjektiivinen. Oletan kuitenkin, että emme tässä informaatiovyöryn hallitsemassa maailmassa kykene keskittymään musiikkiin itseisarvona, sillä kohtaamme näennäisesti joka päivä uuden kappaleen, yhtyeen tai artistin jonka tarjoamaan taiteeseen emme kykene keskittymään kuin pinnallisesti. Täten varsinainen elämys, oli se sitten mitä hyvänsä, jää meiltä kokematta. Hyvä esimerkki lähteestä, jossa voi kuulla musiikkia lähes irrallisena kontekstistaan, on radiokanava, joka soittaa monenlaista musiikkia ilman väliselostuksia. 

Ei tarvitse kääntää kelkkaa, mutta olkaa valmiita kulkemaan sen mukana, minne se ikinä viekin.

Hyvää kesää vielä kaikille, mitäpä muutakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti