tiistai 31. heinäkuuta 2012

Musiikin ulottuvuuksia


Väitän, että elektroninen musiikki on parhaimmillaan yksi musiikin suurimpia ulottuvuuksia. Elektroninen musiikki ei tarkoita ainoastaan elektronista tanssimusiikkia trance, dubstep, techno, electro, house jne... Se voi olla laaja ulottuvuus sellaisiin äänimaailmoihin, joita akustisesti on hankala tuottaa. Genreuskovaisuus johtaa usein harhaan, sillä se saattaa muodostaa ennakkoasennoitumista, joka vaikuttaa reaaliaikaiseen kokemukseen tiedostamattomasti. Teoksen alkuperä ja konteksti saattaa myös harhaanjohtavasti muodostua osaksi sen esteettistä olemusta. Kaikki ääni pohjautuu fysikaalisesti värähtelyyn, mutta värähtelyn tuottamismenetelmät vaihtelevat. Voimme tuottaa ääntä soittamalla kitaran kieliä, jolloin ne värähtelevät. Värähtelyä voimme kuitenkin tuottaa myös erilaisilla syntetisaattoreilla, joiden oskillaattorit tuottavat erilaisia värähtelyaaltoja. Voimme myös jättää värähtelyn tuottamisen itse, ja keskittyä luonnollisiin ääniin, joita empiirinen havaintoulottuvuutemme meille tarjoaa. Voimme kuunnella kesäisen sateen raikasta ropinaa, ja kulkea vuorilla kuullen tuulen huminaa. Voimme kuulla lintujen laulavan kauniisti keväällä, ja kun kala iltaisin loiskii lammen keskellä. Musiikki voi kaikkea tätä hyödyntää, ja jo yhden taiteen ulottuvuuden sillä todentaa.

Tässä tuskin on paljoakaan mitään uutta, mutta kunhan esitin ja samalla selkeytin omia ajatuksiani. Itsestäänselvyyksiä tuskin on olemassa.

Hyvää kesää vielä kaikille mahdollisille olioille joita kykenen kaikkeudessa käsittämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti