Väitän, että elektroninen
musiikki on parhaimmillaan yksi musiikin suurimpia ulottuvuuksia.
Elektroninen musiikki ei tarkoita ainoastaan elektronista
tanssimusiikkia trance, dubstep, techno, electro, house jne... Se voi
olla laaja ulottuvuus sellaisiin äänimaailmoihin, joita akustisesti
on hankala tuottaa. Genreuskovaisuus johtaa usein harhaan, sillä se saattaa muodostaa ennakkoasennoitumista, joka vaikuttaa
reaaliaikaiseen kokemukseen tiedostamattomasti. Teoksen alkuperä ja
konteksti saattaa myös harhaanjohtavasti muodostua osaksi sen
esteettistä olemusta. Kaikki ääni pohjautuu fysikaalisesti
värähtelyyn, mutta värähtelyn tuottamismenetelmät vaihtelevat.
Voimme tuottaa ääntä soittamalla kitaran kieliä, jolloin ne
värähtelevät. Värähtelyä voimme kuitenkin tuottaa myös
erilaisilla syntetisaattoreilla, joiden oskillaattorit tuottavat
erilaisia värähtelyaaltoja. Voimme myös jättää värähtelyn
tuottamisen itse, ja keskittyä luonnollisiin ääniin, joita
empiirinen havaintoulottuvuutemme meille tarjoaa. Voimme kuunnella
kesäisen sateen raikasta ropinaa, ja kulkea vuorilla kuullen tuulen
huminaa. Voimme kuulla lintujen laulavan kauniisti keväällä, ja
kun kala iltaisin loiskii lammen keskellä. Musiikki voi kaikkea tätä
hyödyntää, ja jo yhden taiteen ulottuvuuden sillä todentaa.
Tässä
tuskin on paljoakaan mitään uutta, mutta kunhan esitin ja samalla selkeytin
omia ajatuksiani. Itsestäänselvyyksiä tuskin on olemassa.
Hyvää kesää vielä kaikille mahdollisille olioille joita kykenen kaikkeudessa käsittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti