Täytyy sanoa, että nykymusiikissa
löytyy vastaavanlaisia helmiä kuten ennenkin on löytynyt.
Keskeinen ero on vain se, että nykymusiikin kirjossa,
populaarimusiikin levitessä nopeasti internetin välityksellä, ei
suuria lahjakkuuksia välttämättä huomata populaarikulttuurin
informaatiovyöryn vallatessa mielemme. Nykyisin omavarainen musiikin
tuottaminen on helpompaa, sillä tuottamiseen vaadittavat laitteet
ovat kehittyneet ja ovat saatavilla tavallisen tallaajan
käytettäviksi. Suomessa musiikin tuottaminen kuten muualla
maailmassakin on tehokasta. Voidaan kuitenkin huomata, että
suomalaisen musiikin levinneisyys kansainvälisesti on
keskimääräisesti vähäistä. Musiikki itsessään on laadukasta,
mikäli laadun kriteereinä pidetään esihypoteettisesti musiikin
tasapainoisuutta dynamiikan ja harmonian suhteen, sekä
tuotantolaatua verraten kansainväliseen populaarimusiikkiin ja sen
kaavoihin. Miksi suomalaisen musiikin leviäminen on suhteellisen
vähäistä? Olisiko ongelma kenties heikoissa
markkinointitaktiikoissa, vai ennakkoluuloisesta pidättäytymisestä
kansainvälisen menestyksen kynnyksellä?
Miksi edes analysoin menestymistä ja kaupallista musiikin tuotantoa, jonka ei oman näkökulmani mukaisesti pitäisi olla merkittävää musiikin saralla? Tehköön taiteilija taidetta ensisijaisesti itselleen.
Itse pyrin olemaan musiikin suhteen
ennakkoluuloton, ja keskittymään musiikin kuuntelussa itsessään
musiikkiin, enkä mahdollisiin ennakkokäsityksiä herättäviin
konteksteihin, jotka käskevät meitä luokittelemaan musiikin tietyn
tyylilajin edustajaksi. Olkoon genret vain kategorista harhaa.
Kontekstit eivät saisi arvottaa teosta, joka riippumattomana
kontekstistaan voi tarjota meille reaaliaikaisen elämyksen, mikäli
uskallamme sukeltaa ennakkoluulottomasti sen ihmeelliseen maailmaan.
Toisaalta nyt annoin olettaa, että musiikki johdattaisi aina
”ihmeelliseen” maailmaan. Ei suinkaan, kokemus on kovin
todennäköisesti aina subjektiivinen. Oletan kuitenkin, että emme
tässä informaatiovyöryn hallitsemassa maailmassa kykene
keskittymään musiikkiin itseisarvona, sillä kohtaamme näennäisesti
joka päivä uuden kappaleen, yhtyeen tai artistin jonka tarjoamaan
taiteeseen emme kykene
keskittymään kuin pinnallisesti. Täten varsinainen elämys, oli se
sitten mitä hyvänsä, jää meiltä kokematta. Hyvä esimerkki
lähteestä, jossa voi kuulla musiikkia lähes irrallisena
kontekstistaan, on radiokanava, joka soittaa monenlaista musiikkia ilman
väliselostuksia.
Ei tarvitse kääntää kelkkaa, mutta olkaa
valmiita kulkemaan sen mukana, minne se ikinä viekin.
Hyvää kesää vielä kaikille, mitäpä muutakaan.