Määrittelyn ongelmia ja geneerinen äänijakso

Tervehdys, arvon verkkovaeltajat ja musiikin ystävät. Ovat koittaneet ajat elämäntieni varrella, jolloin musiikki ei enää johda mielenkiintojeni aavaa verkostoa, kuten ennen. Ei sentään, sana vain lentää vailla mittaa. Mikäli nyt kykenen ja rohkenen ilmaisemaan seikan kyseessä olevan selvästi, en kenties ole vain jaarittelun mestari, vaan kertojana solki suora sanojen puvussa uljaassa... Noniin...

Musiikki käsitteenä on sangen haasteellinen, ja siitä on hankala muodostaa yhtenäisiä määritelmiä. Siihen liittyvät monet sellaiset arkiset käsitykset, jotka pitävät yllä voimakkaita oletuksia siitä, millaista toimintaa ja millaisia "taiteellisia" objekteja musiikki kategoriana voikaan kattaa. Kuten aikaisemmin olen ilmaissut, musiikki voi merkitä niin perinteisesti säveltaidetta, kuin esihypoteettista kategoriaa tulkinnoille ääniaalloista, joista havaitsija kenties hahmottaa mielekkäitä säännönmukaisuuksia, joita voidaan analysoida musiikin teorian näkökulmasta. Kyseinen käsitys on kuitenkin sangen dogmaattinen, ja voi usein ohjata myös käsityksiin musiikista institutionaalisena käsitteenä, joka merkitsee ”säveltaiteen” riippuvuutta historialliseen traditioon. Musiikki olkoon vain funktionaalinen aksiooma, arkisia käsityksiä ynnä vuorovaikutusta puoltava kategoria kokonaisuuksille, jotka usein mielekkäinä kantautuvat korviimme eri lähteistä, olivat ne mitä hyvänsä.

Käsite yksinkertaistaa ajattelumme rakenteita. Näennäisesti käsitteet jopa mahdollistavat sellaisenajattelun, joista voimme tulla tietoiseksi.

Viime aikoina en ole juurikaan viettänyt hetkiä musiikin parissa, sillä mieltä ja tarkkaavaisuuttani ovat dominoineet muut henkeäsalpaavan kiehtovat asiat luovan toiminnan saralla, joita vain viitteellisesti mainitsen tässä aihiossa, jonka tulisi käsitellä musiikkia ja siihen liittyviä konteksteja. Koska aktiivisuutta suhteellisen vähän on ilmennyt parissa tulkinnan tavoittelun luovan toiminnan seurauksista, tyydyn paljastamaan viimeisten vuosien verkossa julkaisemattomia projekteja, joista moni ei mittaa optimaalista ole ajallisesti saavuttanut ollakseen kappale kokonainen, eikä liioin rakennetta monimuotoista, jonka vuoksi kesken on projekti jäänyt syystä tai toisesta. 

Seuraava linkki kuitenkin ohjaa tuohon koosteeseen, läpikatsaukseen kolmen viimeisen vuoden tuotannostani elektronisen musiikin parissa.

Vuosilta 2011, 2012 ja 2013

Linkin avartama äänijakso ilmentää jokseenkin geneeristä tuotantoani, päämääriäni synnyttää dynaamisesti korkealaatuista musiikkia, joka vastaisi musiikkiteollisuuden normeja. (Kyseessä ei siis liene kovinkaan kiteyttävä esiintymä siitä, millaista musiikkia yleisesti teen tai sävellän.)

Sen sijaan mollivaltaiset harmoniat, melodia ja henkevät suvannot matalataajuisten tasaiskujen rinnalla ilmentävät muutosta, niitä lähtökohtia, joita riippumatta nykymaailman konteksteista ynnä odotuksista halajan toteuttaa ja ilmentää, niin musiikin, kuin muun luovan toiminnan kautta.

Tällä kertaa, virkeyden puolesta vaihteeksi hieman jotain erilaista.

Kun ollaan vapaita kontekstien kahleista, nidotaan käsityksiä kun tunnetaan merkityksiä, nostaen esiin uusia näkökulmia. Niitä syntyy aina, kun yritämme hioa pulmia ristiriitojen tuomia.

Näin lopuksi voidaan vain ihmetellä, mitä edellä oleva teksti oikeastaan käsittelee käsitteellisine kiemuroineen? Siitä voivat heijastua jokseenkin huolestuneen kirjoittajan tarve tuottaa hiljaiseen blogiinsa uutta sisältöä, kuin pääasiassa musiikin käsitettä pohtivan taannoisen tajunnanvirran uudelleen jäsennetty esiintymä erilaisin kiertoilmauksin. Joka tapauksessa, on tuuli kääntynyt tämän blogin piirissä, eikä kaikkivoivaa pohdintaa musiikista ja sen lukemattomista ilmiöistä kenties jatkossa tule esiintymään. Sitä tietää voi en, mutta tulevaa aavistellen nyt väliksi kirjoituksen päättänen.

Kaikesta huolimatta, iIloista joulun odotusta kaikille lukijoille, verkkovaeltajille, musiikin ystäville ja muille itsestään tietoisille olioille, joita kykenen kaikkeudessa käsittämään!

Nykymusiikin ulkoinen olemus

Täytyy sanoa, että nykymusiikissa löytyy vastaavanlaisia helmiä kuten ennenkin on löytynyt. Keskeinen ero on vain se, että nykymusiikin kirjossa, populaarimusiikin levitessä nopeasti internetin välityksellä, ei suuria lahjakkuuksia välttämättä huomata populaarikulttuurin informaatiovyöryn vallatessa mielemme. Nykyisin omavarainen musiikin tuottaminen on helpompaa, sillä tuottamiseen vaadittavat laitteet ovat kehittyneet ja ovat saatavilla tavallisen tallaajan käytettäviksi. Suomessa musiikin tuottaminen kuten muualla maailmassakin on tehokasta. Voidaan kuitenkin huomata, että suomalaisen musiikin levinneisyys kansainvälisesti on keskimääräisesti vähäistä. Musiikki itsessään on laadukasta, mikäli laadun kriteereinä pidetään esihypoteettisesti musiikin tasapainoisuutta dynamiikan ja harmonian suhteen, sekä tuotantolaatua verraten kansainväliseen populaarimusiikkiin ja sen kaavoihin. Miksi suomalaisen musiikin leviäminen on suhteellisen vähäistä? Olisiko ongelma kenties heikoissa markkinointitaktiikoissa, vai ennakkoluuloisesta pidättäytymisestä kansainvälisen menestyksen kynnyksellä?

Miksi edes analysoin menestymistä ja kaupallista musiikin tuotantoa, jonka ei oman näkökulmani mukaisesti pitäisi olla merkittävää musiikin saralla? Tehköön taiteilija taidetta ensisijaisesti itselleen.

Itse pyrin olemaan musiikin suhteen ennakkoluuloton, ja keskittymään musiikin kuuntelussa itsessään musiikkiin, enkä mahdollisiin ennakkokäsityksiä herättäviin konteksteihin, jotka käskevät meitä luokittelemaan musiikin tietyn tyylilajin edustajaksi. Olkoon genret vain kategorista harhaa. Kontekstit eivät saisi arvottaa teosta, joka riippumattomana kontekstistaan voi tarjota meille reaaliaikaisen elämyksen, mikäli uskallamme sukeltaa ennakkoluulottomasti sen ihmeelliseen maailmaan. Toisaalta nyt annoin olettaa, että musiikki johdattaisi aina ”ihmeelliseen” maailmaan. Ei suinkaan, kokemus on kovin todennäköisesti aina subjektiivinen. Oletan kuitenkin, että emme tässä informaatiovyöryn hallitsemassa maailmassa kykene keskittymään musiikkiin itseisarvona, sillä kohtaamme näennäisesti joka päivä uuden kappaleen, yhtyeen tai artistin jonka tarjoamaan taiteeseen emme kykene keskittymään kuin pinnallisesti. Täten varsinainen elämys, oli se sitten mitä hyvänsä, jää meiltä kokematta. Hyvä esimerkki lähteestä, jossa voi kuulla musiikkia lähes irrallisena kontekstistaan, on radiokanava, joka soittaa monenlaista musiikkia ilman väliselostuksia. 

Ei tarvitse kääntää kelkkaa, mutta olkaa valmiita kulkemaan sen mukana, minne se ikinä viekin.

Hyvää kesää vielä kaikille, mitäpä muutakaan.

Musiikin ulottuvuuksia

Väitän, että elektroninen musiikki on parhaimmillaan yksi musiikin suurimpia ulottuvuuksia. Elektroninen musiikki ei tarkoita ainoastaan elektronista tanssimusiikkia trance, dubstep, techno, electro, house jne... Se voi olla laaja ulottuvuus sellaisiin äänimaailmoihin, joita akustisesti on hankala tuottaa. Genreuskovaisuus johtaa usein harhaan, sillä se saattaa muodostaa ennakkoasennoitumista, joka vaikuttaa reaaliaikaiseen kokemukseen tiedostamattomasti. Teoksen alkuperä ja konteksti saattaa myös harhaanjohtavasti muodostua osaksi sen esteettistä olemusta. Kaikki ääni pohjautuu fysikaalisesti värähtelyyn, mutta värähtelyn tuottamismenetelmät vaihtelevat. Voimme tuottaa ääntä soittamalla kitaran kieliä, jolloin ne värähtelevät. Värähtelyä voimme kuitenkin tuottaa myös erilaisilla syntetisaattoreilla, joiden oskillaattorit tuottavat erilaisia värähtelyaaltoja. Voimme myös jättää värähtelyn tuottamisen itse, ja keskittyä luonnollisiin ääniin, joita empiirinen havaintoulottuvuutemme meille tarjoaa. Voimme kuunnella kesäisen sateen raikasta ropinaa, ja kulkea vuorilla kuullen tuulen huminaa. Voimme kuulla lintujen laulavan kauniisti keväällä, ja kun kala iltaisin loiskii lammen keskellä. Musiikki voi kaikkea tätä hyödyntää, ja jo yhden taiteen ulottuvuuden sillä todentaa.

Tässä tuskin on paljoakaan mitään uutta, mutta kunhan esitin ja samalla selkeytin omia ajatuksiani. Itsestäänselvyyksiä tuskin on olemassa.

Hyvää kesää vielä kaikille mahdollisille olioille joita kykenen kaikkeudessa käsittämään.

Etenevästä vallankumouksesta

Aloitan tästä. Uusi kappale, "Etenevä vallankumous" on pian (joskus tulevaisuudessa) kuunneltavissa "mikserissä". Tulen myöhemmin kirjoittamaan (saatan kirjoittaa) ajatuksiani musiikista, ja minkälaisia ulottuvuuksia elektroninen ääni muodostaa taiteen saralla.


Mielestäni erilaisten ääniulottuvuuksien yhdistäminen on mielenkiintoista, sillä se yhdistää (saattaa sekasortoon) erilaisia mielikuvia toisiinsa. Luomakunnan kauniita (kurjia) kaikuja syntetisaattorin (sekaviin) sekvensseihin.